Kuvat

Rakentaminen, tila, arkkitehtuuri ja rakennettu ympäristö ovat aina kiehtoneet minua. Näyttelyni Rakennettu maisema koostuu sarjasta rakennusmalleja jotka toimivat mielikuvina rakentamisen unelmasta ja ovat myös eräänlaisia arkkitehtonisia ehdotelmia tai ideoita. Koen että arkkitehtuuri rakennettu ympäristö sekä vaikuttavat ja muokkaavat ihmistä että toimivat itseilmaisuna heijastaen kulttuurin luonnetta ja ihmisten tarpeita.

Rakentamani mallit koostuvat väritetyistä maalausmaisista tiloista ja toisaalta betonista valetuista rakennelmista. Värin on tarkoitus muuttaa pienoismalli pois vain arkkitehtuurin rationaalisesta maailmasta ja luoda malliin oma todellisuutensa ja valonsa jonka väri saa aikaan. Käytän suurimmassa osassa malleja spraymaaleja jotka antavat enemmän kepeyttä ja poistavat siveltimellä maalatun pinnan raskautta. Betonin on tarkoitus luoda konkreettisuuden ja massan tuntua siitä valettuihin malleihin. Betoni heijastaa myös valoa eri tavalla luoden tiloihin oman harmaan valonsa. Betoni jatkaa mielestäni ikiaikaista kivirakentamisen ja monumenttien perinnettä ollen toisaalta myös nykyaikainen epämateriaali ja modernin vieraantuneen tilan esikuva. Sen negatiivisesta yleismielikuvasta huolimatta se edustaa minulle materiaalista haastetta ja koen sen kauniina ja puhtaana materiaalina. Pienoismallien mittakaava ja kontrasti ihmisen mittakaavaan antaa katsojalle tietyn valta-aseman mallien maailmaan nähden ja vie niitä enemmän ideamaailmaan.

Tiettynä inspiraationa toimivat mielikuvat ns. WAU-arkkitehtuurista ja sen unelmista jossa Dubain ja Pekingin kaltaiset alueet luovat itselleen uutta identiteettiä pääosin länsimaisten arkkitehtien voimin. Muuten arkkitehtuurissa ristiriita arkkitehtuurisuunnitelman, sen esittämisen ja sitten todellisena lopputuloksena on mielenkiintoista. Arkkitehtuurisissa esityksissä on oma todellisuutensa mikä ei aina tule valmiiseen rakennukseen.  Koen japanilaisen nykyarkkitehtuurin erittäin tärkeänä esikohteenani vaikken tee omissa töissäni niin pelkistettyjä ratkaisuja.. En etsi kuvataiteen piiristä suoria esikuvia vaikka esim. arkkitehtuuria käyttäneet taiteilijat inspiroivat minua. En rajaa kuitenkaan töitäni arkkitehtuurin piiriin sen kummemmin kuin mihinkään taiteen osa alueeseen. Minulle rakentaminen on keino luoda itseäni ja ideamaailmaani.

Omistan näyttelyni veljeni Joonaksen muistolle.

Kiitos näyttelyni tukemisesta: Paulon säätiö, Uudenmaan taidetoimikunta

Kuvat

Pirtelö ilman reseptiä

Kuvittele keittiö jossa on lähes ääretön määrä aineksia ja tehosekoitin. Ei mikään sauvasekoitin vaan perinteinen lasikannulla varustettu alhaaltapäin sekoittava porskutin. Kaadetaan kannuun ilman mittausta epämääräinen määrä mm. mediakuvastoa eri aikakausilta, tiedelehtien lämpökamerakuvia, 60-luvun psykedeliaa, optista taidetta, arkipäivän fantasiaa, ei niin fantastista arkipäivää, 80-lukua ja neonvärejä, graffitia, videopelejä, tropiikin lämpöä ja talven harmautta, taikuutta, mystiikkaa ja alkemiaa, Hawkwindin musiikkia miksattuna gabber tyyliin. Laitetaan tehosekoitin täysille hyvin pitkäksi aikaa ja valutetaan valmis liemi maalauspohjille tai videonauhalle ja annetaan hetki kiinnittyä.

Timo Vaittisen maalauksia peittää kiiltävä epoksihartsipinta joka etäännyttää maalauksen materiaalisuudesta ja sekoittaa maalatun ja kollaasin rajapintoja. Maalaukset itsessään kertovat tarinoita joissa eletyt hetket ja fantasia sekoittuvat järjestelmällisen kaoottisesti. Yhdessä maalauksista vietetään aikuisten poikien iltaa playstationin, olutpullojen ja ties minkä ääressä. Muodot ja värit ovat pirstaloituneet valuneet ja muuttaneet muotoaan. Todellisuus on maalauksessa suhteellista aivan kuin Peter Fonda olisi tuotu 60-luvun roskaelokuvasta The Trip aikakoneella nykypäivään. Maalauksessa Peter Fondan kokeilunhalu on arkipäiväistynyt normaaliksi vapaapäivän illanvietoksi tasaisen arjen vastapainoksi.

Maalauksessa kuvattuja henkilöitä ja Vaittisen videoteoksia yhdistää ainakin yksi asia, tylsää ei saa olla ja aika ei saa käydä pitkäksi. Videoteosten stop-motion animaatiotekniikka on työläs ja aikaa vievä. Videoteoksissa abstrakti ja esittävä sekoittuvat mutta tarinaa niillä ei ole kerrottavana. Yksi videoteoksista väittääkin ainoastaan: this is all I wanted to say. Tuntuu siltä että videoteoksia on tehty siksi että mitään, ainakaan tietoista, sanottavaa ei ole, mutta tylsääkään ei saa olla. Videoissa luotetaan käsitteitä pakenevan visuaalisen kielen voimaan. 

Robert Bettercrunch
Stonehenge 15.3.2008