Uudenmaankatu
Miia Änäkkälä,
Keltainen vuori
9.7. - 27.7.2014

[slide=1]

Miia Änäkkälä
Keltainen vuori –maalauksia
Galleria Huuto Uudenmaankatu
9.-27.7.2014

Maalaukseni ovat neliönmuotoisia vesivärimaalauksia, joissa käytän usein väripareja tai yhtä väriä. Tutkin maalauksissani esittävän ja ei esittävän rajaa. Yhdistän maalauksissa suunnitellun sommitelman ja automaatiomaalaamisen. Pohdin kuinka avoimeksi, hajanaiseksi, kuvan voi jättää, jotta sen voi vielä mieltää esittäväksi kuvaksi.

Maalaukset alkavat rytmistä ja sommitelmasta. Useimmiten lähden maalaamaan ilman valmista aihetta ja aloitan sommitelmasta. Maalatessani yritän vain seurata maalausjälkeä, järkeistämättä sisältöä. Työn edetessä hajanaiset viivat järjestyvät pinnalla ja muodostavat lopuksi tunnistettavan kuvan.

Aloitan maalaukseni tekemällä sommitelmapisteet paperille ja jatkan maalaamista pisteiden ympäriltä. Tarkennan katseen yksityiskohtaan ja annan kokonaisuuden levätä. Maalaan tällä tavalla eri yksityiskohtia mahdollisimman pitkään katsomatta kokonaisuutta. Kuviot syntyvät maalatessa ja muuntuvat. Jotkut kuvioideat toistuvat. Jossakin vaiheessa tarkastelen puolestaan kokonaisuutta ja lähden yhdistämään yksityiskohta-alueita toisiinsa.

Jossakin vaiheessa myös aihe nousee esiin. Aiheeksi voi nousta esimerkiksi vesi. Yritän nähdä aiheen vain värialueena jota täytän kuvioilla. Ilman, että kuviot sinällään viittaisivat veden metaforaan tai yrittäisivät voimistaa realismia. Sattumanvaraiset pinta- ja aiheyhdistelmät saattavat tuoda teokseen tasoja jotka aukenevat tekijällekin vasta lopuksi. Vapaiden muotojen maailmasta nousee vuori ja vuoresta ihmishahmoja jotka sulautuvat toisiinsa ja muuttuvat vedeksi.

Lähtökohtana voi olla myös esimerkiksi piirros vuoresta, jonka päälle alan muotoilla kuvioita, täyttää pintaa.
Toistuva viivapiirros toimii kuvakielen kirjaimina ja viestii maalauksen maailmasta. Kutsun tätä viivapiirrostekniikkaa myös kirjontatekniikaksi. Kirjontatekniikalla viittaan työstämisen hitauteen.

Etenen intuitiivisesti, jolloin vapaus ajatella säilyy, yllätykset ja epäloogisuudet toimivat.
Usein jätän pohjamuodon näkyviin, näen muodot ikään kuin varjoina. Kuva on syntymässä, muodostumassa tai kuolemassa ja kulumassa. Viittaan tällä idean muodostumiseen mielessä. Minua kiinnostaa tämä reuna-alue, oivallushetki, syntymähetki. Jostakin on saamassa kiinni mutta ei vielä tiedä koko totuutta. Tässä tilassa kaikki on vielä mahdollista.

manakkala(at)hotmail.com
p. 044-5888083