Galleria Huuto » Projekt rummet
Kaarina Haka

[slide=1]

Galleria Huuto Busholmen – Projekt rummet

Kaarina Haka
9.3.-14.4.2013

Då jag har förberedat mina tidigare utställningar, har min studio varit i ett kaos som inte syns i själva utställningarna. Kaoset förblir i studion.

Jag arbetade början av året i Galleria Huutos projektrum på Busholmen. Utrymmet är fint och grovt. Jag hämtade dit olika material som skockats under åren, pågående arbeten och gamla verk. Med materialet som flyttats från studion kom även kaoset. Under två månader var mitt mål att bygga en installation i rummet av materialen, en istallation som innehåller spår från detta kaos och själva processen.

Mina verk är målningsinstallationer. Jag är född 1974 i Tavastehus och har studerat måleri i Bildkonstakademin. Jag bor och arbetar i Helsingfors.

Installaatio from Kaarina Haka on Vimeo.

HALUUTSÄ TANSSIA MUN KANSSA?

[slide]

Anja Helminen esittää Galleria Huudon Jätkäsaaren projektitilassa installaatio näyttelyn Haluutsä Tanssia Mun Kanssa? Installaatio koostuu valokuvista, kahdesta videosta ja yhden päivän tapahtumasta Speed Dating.
Videoista toinen on kuvattu Helsingissä ja toinen Tampereella. Videoissa esiintyy Tanssikaveri, joka kysyy kadulla vastaantulevilta miehiltä, josko he haluaisivat tanssia. Videoiden kuvaustilanne on performanssi, jossa kuvaaja seuraa taiteilijaa eli taideteosta maisemassa. Teoksissaan Helminen tutkii videoperformanssin ja liveperformanssin häilyvää rajakäsitettä. Näyttelyn valokuvissa Tanssikaveri esiintyy Vintage asuissa matkalla tansseihin. Valokuvat ovat jatkoa aikaisempaan valokuvasarjaan Vintage Catwalk, joka oli osa Helsinki Photography Biennial ohjelmistoa vuonna 2012 Galleria Huuto Uudenmaankadulla.
Installaatio näyttely huipentuu sunnuntaina 16.6.2013 klo 12-16 Speed Dating tapahtumaan, johon yleisö voi vapaasti osallistua. Speed Dating tapahtumassa Tanssikaveri on yleisön kanssa treffeillä. Treffit kestävät 5 minuuttia kerrallaan henkilöä kohti. Treffeillä yleisö voi kohdata Tanssikaverin livenä ja mahdollisesti löytää itselleen Tanssikaverin kesäksi 2013.
Tervetuloa!
Kuva-ja mediataiteilija Anja Helminen valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1999. Hän debytoi Nuorten Näyttelyssä Helsingin Taidehallissa vuonna 1995 ja on siitä lähtien osallistunut lukuisiin näyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla. Hän työskentelee videon ja valokuvan menetelmillä performatiivisesti niin että hän esiintyy kameran edessä, tehden itsestään taideteoksen kameralle. Galleria Huudon toiminnassa hän on ollut mukana vuodesta 2005 lähtien.

kotisivu: www.galleriahuuto.net/Anja_Helminen

Ole Martin Lund Bø

[slide=1]

Ole Martin Lund Bø
Untitled floor piece and painting
Galleria Huuto Jätkäsaari – Projektitila
3.-18.8.2013

Ole Martin Lund Bø (Norwegian, born 1973) has had solo exhibitions in
Norway, Germany and New York. He was in the International Studio &
Curatorial Program in New York in 2006-2007. He graduated from The Academy
of Fine Arts in Bergen, Norway, in 2002. Lund Bø currently lives in
Helsinki.

Ole Martin Lund Bø has a distinctive minimal, interdisciplinary approach to
his work. He playfully misuses materials as an entry into a larger paradox.
His materials and subject matter – such as foil, tinted glass and rubber –
are inscribed with meaning, radiating power and desire. They act as
excerpts of architectural structures or forms of social decorum. The works
themselves, however, are extractions rather than abstractions, suggesting
an act or a certain behavior. The formal minimalism engenders the feeling
that the intended subject is somehow missing from the work, existing just
outside the field of the work. The monochrome surfaces are stage sets,
codes and catalysts, producing their own specific rules of engagement.

AIR

AIR

Tanja Koponen
Galleri Huuto Busholmen – Projekt rummet
14.9.-29.9.2013
OBS: Nya öppettider: tis-sön 12-17
………………………………………………………….

Kirkko-ryhmän Kirkkopäivät

[slide=1]

KIRKKO-RYHMÄN ”Kirkko ja Koraaleja”-installaatio ja kirkonrakennuspäivät Galleria Huudon projektitilassa Jätkäsaaressa 21.1. -25.1.2014. Mikäli haluat liittyä mukaan kirkonrakentamiseen tai seuraamaan sitä, soita Saara-Maria Karirannalle, yhteystiedot alla.

26.1.2014 su klo 17-21 “SEURAT”-kaikille avoin yleisötapahtuma. Vapaa pääsy

Kirkkopäivät on luterilaisesta kulttuuriperinnöstä nouseva tapahtuma, jossa rakennetaan kirkkoja ja kokeillaan uskontoa, tutkitaan ja käsitellään pyhää ilman uskonnollista vakaumusta tai sitoumusta.

Kirkkopäivillä etsitään väliinjäävää, sitä mikä on liian pieni kolehtihaaviin ja putoaa läpi, katkoja saarnassa, sitä mitä jumalanpalveluksessa ei ole tehty, mutta voitaisiin tehdä. Työryhmä on kiinnostunut tutkimaan uskontoa, uskonnollisuutta, luterilaista kulttuuriperimäämme. Juuri tässä ajassa, jossa kirkosta erotaan kiihtyvällä tahdilla ja monet muut uskonnot ja rituaalit houkuttavat enemmän kuin meillä vuosisatoja vaikuttanut luterilainen kristinusko.

Tilaan luodaan ryhmänäyttelynomainen kokonaisinstallaatio, jossa ja tulkintoja kvasiuskonnollisesti, filosofisesti, ja arkkitehtonisesti aiheesta ”kirkko”. Rakennamme projektitilassa kirkkoja, joita sijoittelemme ympäri kaupunkia, ikään kuin graffiteja. (Voi tulla rakentamaan oman kirkon, mutta työryhmä elää pyhällä hengellä ja ilman sitäkin, joten materiaaleja tai ohjeita ei ole.) Kirkkopäiville sävelletään koraaleja, jotka osittain soivat tilassa äänimaailmana ja osittain esitetään ohjelmallisessa illassa, Seuroilla.

Seuroissa keskitytään luomaan pyhää ja harrasta performanssin, musiikin, kuvataiteen ja saunan kautta. Seurat ovat vapaat kaikkien osanottajien esiintyä tai todistaa, kielillä puhuminenkin on mahdollista, jos osaa.

Taiteilijoina ja esiintyjinä mm. Pentti-Otto Koskinen, Mi Duncker, Maija Saksman, Tellervo Viitaniemi, Antti Nyyssölä, Seppo Renvall, Mikko Karvinen, Saara-Maria Kariranta, Hanna Nauska, Pauliina Turakka-Purhonen ja Miina Äkkijyrkkä

Lisätiedot:

Saara-Maria Kariranta,
p. 040-8326631
saaramaria.kariranta(at)gmail.com

TAI

Maija Saksman
p. 044-5319161
msaksman(at)gmail.com

Tutut vieraat

[slide=1]

Sanna Härkönen
Tutut vieraat
Galleria Huuto Jätkäsaari – projektitila
14.2.-2.3.2014

”Totuus ei löydy asioiden peräkkäisestä järjestyksestä vaan niiden sijainnista suhteessa toisiinsa. Siksi matkapsykologia kuvailee ihmistä samanarvoisissa tilanteissa eikä yritä antaa hänen elämälleen edes summittaista jatkuvuutta. Ihmisen elämä koostuu tilanteista. Sen sijaan on olemassa tietty taipumus käyttäytymisen toistamiseen. Tämä toisto ei kuitenkaan merkitse, että elämä muodostaisi johdonmukaisen kokonaisuuden.”
(Olga Tokarczuk 2012: Vaeltajat s.82)

Olen piirtänyt viimeisen puolentoista vuoden aikana noin 220 A4- ja A5-kokoista, mustavalkoista piirustusta. Välillä kuvat syntyvät arjen havainnoista, välillä valokuvista tai lehtileikkeistä, usein unista, mielikuvista tai vapaasta piirustelusta. Aiheeksi kelpaa mikä tahansa ärsyke, joka kiinnittää huomioni ja saa tarttumaan kynään.

Työskentelyni juuret ovat päiväkirjanomaisessa piirtämisessä. En kuitenkaan dokumentoi elämääni pelkästään realistisesti tai ajallisena jatkumona. Vaikka kuvat ovat esittäviä ja kertoviakin, niiden suhteet toisiinsa eivät ole lineaarisia, eivätkä ne muodosta juonellista tarinaa, jossa olisi alku ja loppu.

Huuto-gallerian Jätkänsaaren projektitilassa tarkastelen yksi kerrallaan syntyneitä töitä kokonaisuutena. Oletan, että yhdistyessään joukoksi yksittäiset kuvat alkavat tarjota vihjeitä monenlaisiin, vaihtoehtoisiin tarinoihin. Olen osan näyttelyajasta paikalla projektitilassa, teen ripustuskokeiluja ja etsin erilaisia vaihtoehtoja yhdistellä piirustuksiani. Tuntuu sopivalta, että yleisöllä on mahdollisuus nähdä paitsi valmis näyttelykokonaisuus, myös ripustuksen välivaiheita ja sivujuonteita

Näyttely on osa maisterin opinnäytetyötäni Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Taiteen laitokselle.

Sanna Härkönen
harkonen.sanna(at)gmail.com
www.sannaharkonen.com

PROJECT SPACE

[slide=1]

PIA SIRÉN
PROJECT SPACE
Galleria Huuto Busholmen
27.3.-13.4.2014

Utgångspunkten för mitt projekt är utrymmet och den stora fläkten som blåser i taket. Fläkten är som en varm tropisk vind. Projektutrymmet är ett rum för tillfälliga experiment. Jag bygger mitt verk på plats i tre veckor, och lämnar processen synlig.
I mina tidigare verk har jag skapat landskap med mer “färdig” natur, som perfekta vykortslandskap. I projektutrymmet är landskapet inte statiskt, utan det genomgår förändringar.

Jag är bildkonstnär, jag bygger installationer och skulpturer. I mina senaste verk har jag skapat konstgjord natur och landskap av bygg- och trädgårdsmaterial. Jag har utexaminerats från Bildkonstakademin år 2012. Jag bor och arbetar i Helsingfors.

Tack till:
Centret för konstfrämjande / Statens bildkonstkomission
Svenska kulturfonden

www.piasiren.com

JÄLKITILA / Riikka Niemistö and Maria Nupponen

JÄLKITILA

Drawing with action. Dancing with brushes. Contours and faded images. Chaos and a longing for order.
Footprints on a clean floor. Newspaper and waste paper. Deeds done and left undone. What kind of traces
do we leave on the world, and what consequences do these traces have? How much trash do we leave behind, whether we like it or not?

“Jälkitila” is a performance boldly combining physical contemporary theatre, performance
art, visual art and dance. The aim is to use as much recycled and waste material as possible and mostly
avoid buying new things. During the performance paper trash, old newspapers, cardboard boxes and other
recycled materials are transformed into new shapes and images.

Riikka Niemistö and Maria Nupponen are professionals of two different fields of art from Helsinki, Finland. In their collaboration they explore the similarities and differences between performing and visual
arts, trying to find new forms of both creating and experiencing art, occasionally venturing out into each
other’s areas of expertise.

Premiere: Fri 16.5.2014. at 19.00.

Other performances: Sunday 18.5., Tuesday 20.5., Wednesday 21.5., Friday 23.5., Saturday 24.5.
All performances at 19.00.
Tickets 10/8e.

Ticket reservations jalkitila(at)gmail.com
More information: jalkitila.wordpress.com, Riikka Niemistö/050 531 5517
Location: Galleria Huuto Jätkäsaari, Tyynenmerenkatu 6

[slide=1]

Juho Hellsten & Mikko Martikainen: Home Sweet Home – Vahinkorunoja talosta

[slide=1]

Juho Hellsten & Mikko Martikainen
Home Sweet Home – Vahinkorunoja talosta
Galleria Huuto Jätkäsaari – projektitila
29.5.-15.6.2014

Lapsuudenkoti on tullut tiensä päähän. Talo on vuosien varrella tyhjentynyt asukas kerrallaan. Viimeinen heistä muutti pois kesällä. 60-luvulla rakennettu puinen omakotitalo ei ole nykysäädösten mukaan kelvollinen asumistarkoitukseen. Riihimäen Patastenmäessä sijaitseva tontti on myyty. Uusi omistaja purkaa sillä vielä seisovan talon jäänteet uuden rakennuksen tieltä.

Mitä inhimillisistä elämän pyrkimyksistä jää jäljelle kun koti muuttuu terveydelle haitalliseksi ja asumiseen kelpaamattomaksi? Koti on paikka, joka suojaa asukastaan maailmalta, suo tälle sijan levolle, limittyy muistoihin ja jäsentää olemassaolollaan elämää. Kuinka välittää tai kertoa muille tästä suhteesta ihmisen ja materian välillä sortumatta itsestäänselvyyksiin tai halpahintaiseen nostalgiaan?

Pyrkimyksemme on hyödyntää hetken tuota jäljelle jäänyttä elämispaikan lahoa ydintä, joka kantaa itsessään merkityksiä ja muistoja menneestä ajasta, ennen kuin se siirtyy materian kiertokulun lain mukaisesti lämmittämään siitä irtoavalla energialla muita koteja takkoihin tai jätteenkäsittelylaitoksen uuniin.

Taidekonteksti saattaa olla ainoa kunniallinen tapa kohottaa joskus uljas, nyt jo jätteeksi luokiteltava aines, sille kuuluvaan arvoon. Käytämme työssämme ainoastaan purettavasta talosta kerättyä materiaalia, jota muokkaamme alitajuntamme ohjastamina.

Uskomme että Itsetekeminen ja maailman muokkaaminen omin käsin on kaikkein suorinta poliittisinta toimintaa, vastarintaa ilman iskulauseita, kaupallisuutta tai riistoa.

Miksi kutsuisimme näitä objekteja tai materiaalikeskittymiä, jotka näyttelytilaa täyttävät? Onko kyse veistoksista, rakennelmista, rakenteista vai tiloista tilassa? Onko koko sotku installaatio, kokonaistaideteos vai rakennettu mielenmaisema?

Koska runollisuus eli poeettisuus tarkoitti alunperin tekemistä ja luomista, kutsumme valmistamiamme tilaan sijoitettavia kolmiulotteisia objekteja vahinkorunoiksi. Annamme muokkaamamme ja järjestelemämme materiaalin synnyttää vapaita mielikuvia ja ristiriitaisia assosiaatioita eli tahallisia vahinkoja.

Metodimme on materian runollista sekakäyttöä ja raadonsyöjämeininkiä. Mätä kasa lautaa on mahdollisuus. Tukku seteleitä on luovuuden loppu. Toivomme että mielikuvamaailmamme nykyisyyden menneisyydestä sytyttää purkujätteen toiseksi viimeiseen kirkkaaseen liekkiin ja leikkiin.

Helsingissä 5.5.2014

Mikko Martikainen & Juho Hellsten

Tiina Nevanperä: Sense & Sensibility – Kokemuksen tutkimus

[slide=1]

Tiina Nevanperä: Sense & Sensibility – Kokemuksen tutkimus
Galleria Huuto Jätkäsaari, Projektitila
22.8.-31.8.2014

Avajaiset ja ohjelmaa torstaina Taiteiden yönä 21.8. klo 18-. Tervetuloa!

Olen tutkinut työskentelyäni ja maalauksiani kuin kulkisin vieraalla maalla. On kuin minut olisi käännetty lukemattomia kertoja ylösalaisin. Kuin teokseni olisivat pullahtaneet ulos sisuksistani ja kiertyneet auki kerta toisensa jälkeen, paljastaen loputtoman outoutensa ja vierautensa. Kuviot ja rytmit ovat muuttuneet lukuisten raaputusten, poispyyhkimisten ja peittämisen jälkeen kaleidoskooppimaisesti. Töitteni perustaa on ollut vaikea määritellä. Huomaan, että kömpelyys ja riittämättömyys vaivaavat minua. Monesti tunnen häpeää ja työni kauhistuttavat minua. Samalla olen muuttunut itselleni alastomaksi, kenties siksi jopa naurettavaksi. On kärsimys nähdä itseni töistäni. Onko totta, että kuva ei koskaan valehtele? Silti toisinaan olen kokenut tunnun täydellisyyden ohikiitävästä ja katoavasta hetkestä. Sillä hetkellä olen tuntenut todella eläväni.

On totta, että jokainen teokseni on epätäydellinen. Mutta vaikka ei ole olemassa arvoasteikkoa, jolla voisin mitata maalaamiani töitä, huomaan analysoivani sekä niitä että itseäni töitteni kautta. Työskentelen en vain maalatakseni mestariteoksen vaan tunteakseni itseni työssä, tuntiessani kuinka materiaalien käsittely ja ruumiini liikkeet yhtyvät kokemukseksi, minun kokemuksekseni. Kenenkään toisen kokemus ei voi mitenkään kelvata minulle.

Istun tuolillani nuhraantuneet maalausvaatteet päälläni. Tuijotan keskeneräistä työtä, joka nojaa seinää vasten. Kaksi muuta makaavat lattialla. Siemailen teetä. Tuijotan työtä kuin jotain tuntematonta totuutta, jonka sylissä makaan: suuri illuusio. Vastaansanomaton voima, tunne, ajatus syntyy ruumiissani ja kehottaa jatkamaan työtä maksamakkara-värillä. Toinen ääni pääni sisällä toitottaa: mieti vielä, maksamakkara vaikuttaa kaikkeen ympärillä olevaan. Henkäisen syvään. Kohottaudun tuolilta. Menen ja sekoitan maksamakkaran ja alan kiivaasti sivellä sitä kankaalle peittäen alla olevan ylikypsän banaanin värin. Onko väärin antaa ”asialle” väri? Maalauksessahan ei ole yksinomaa kyse väristä, vaikka minuakin väitetään koloristiksi.

Aloitin taiteellisen tutkimukseni, koska taiteellinen toimintani ja siitä nousseet kysymykset, eritoten riittämättömyyden ja häpeän tunne, sekä lopulta niiden ympärille kietoutuneet teemat, näyttäytyivät vaatimuksena aloittaa tutkimus. Tutkimukseni alkumetreillä ajattelin, että etenin vailla mitään johdonmukaisuutta. Vähitellen levottomuus ja sekavuus ovat kuitenkin saaneet väistyä ja olen oppinut ajattelemaan tunteella. Mutta edelleen mietin: kuinka voin olla varma, etten mene harhaan?

Näen kaiken, mitä olen tehnyt, tuntenut ja ajatellut tutkimukseni kuluessa, ja en näe. Kaikki mitä olen tehnyt viimeisten vuosien aikana levittäytyy eteeni: eksymistä, mielettömyyttä ja täydellistä tietämättömyyttä. Yritän eteenpäin tuntematta päämäärää, hapuilen puolihämärässä tietämättä, mihin tutkimukseni ”se jokin” on kätketty. Kulkuaan on äärimmäisen vaikea ohjata. Kuka olen silloin kun maalaan – olen piilosilla itseni kanssa. Tutkimukseni etenee kuin Peili-leikki, sen tavoitteena on päästä peiliksi peilin paikalle. Peilin on aina oltava rehellinen.

Työskentely on itsensä ilmaisemista. Myös tutkimus on ilmaisemista. Ilmaisu on väistämätöntä. Tutkimukseni metodi on syntynyt tutkimukseni kuluessa taiteesta käsin. Tutkimusasenteeni ei tunne taiteen ja tieteen välisiä rajoja. Tutkimukseni jakaantuu kahteen osaan: taiteelliseen osaan ja teoreettiseen osaan, mutta niiden rajapinta on hämärä. Tutkimukseni taustalla on myös koko ajan kulkenut kysymys, mitä on tutkimus? Näyttelyssäni Galleria Huudon projektitilassa avautuu yksi mahdollisuus lähestyä kokemuksen tutkimusta.

Kiitän ystäviäni heidän tinkimättömästä tuesta tutkimusmatkallani.

Tiina Nevanperä on tohtorikoulutettava Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Taiteen laitoksella.

24.8.2014 Maalatessani etenen askel askelta. Etenen, enkä tiedä vielä mihin. Mitä loistavin tilaisuus tutkimiseen: maalaaminen on tietoisuutta loputtomista mahdollisuuksista. Tämä ei ole kuitenkaan mitenkään ahdistavaa, vaan herättää minussa loputtoman uteliaisuuden ja tiedon janon. Maalauksen pääsisältö ei ole aineellinen taideteos, jokin kuvituksen kaltainen, vaan mittaamattomaksi ja abstraktiksi muuttunut kokemuksen ja materiaalin tuntu juuri tässä ja tällä hetkellä. Maalaaminen on todistus kaiken äärettömyydestä ja siitä sillä on todellakin ja vuosituhansien ajoilta paljon kerrottavaa. Jokaisella maalarilla on oma koordinaatistonsa, jokin sisäinen navigointisysteemi, omat laatuvaatimuksensa, mutta silti maalaaminen on jatkuvassa epävarmuudessa elämistä eikä sitä voi koskaan kokonaan hallita. Mitään valmista uraa ei ole. Toivon, että herkkyyteni ei koskaan katoa.

Parasitic

The Frame of Reference

Karolina Kucia - Parasitic

Parasitic is artistic practice and production. Parasitic is series of objects, actions, sites and inhabiting relationships between them. Parasitic is about creative labour, production of knowledge and economy of events. Parasitic is based on mutant or incomplete existences that are sometimes only compatible, sometimes even functional and sometimes dysfunctional community.
Parasitic is also a portrait of a mental state and productivity of a freelance creative worker. 

In Project Room I will be interviewing other workers (come, if interested – info below), planning and developing objects – Parasitic Furniture and Parasitic Architecture pieces and working on Parasitic Performance. For Parasitic Performance I am also employing for free two cockroaches.

Project room time is for recognizing the frame of reference and for struggle with own cynicism, narcissism, opportunism, and anxiety to become useful part.

Come! Visit me in Project Room during the gallery opening hours
or
Join during one of the special events!

1. Schedule your appointment for interview about work, labour structure and parasites. I am serving microwaved ”Thai cube” lunch + coffee or tea, sometimes even cookies. Interview last 1 h. 
Contact: karol.ku(at)gmail.com

2. See and comment demo of Parasitic Performance in Huuto Gallery
19.10. at 12.00
25.10. at 15.00

3. See a bit during Pieni Esitystaide Pecha Kucha 2.10 at 19.00 – Ihana Baari, Tiivistämo, Suvilahti
http://www.madhousehelsinki.fi/event/pieni-esitystaide-pecha-kucha/

4. Come to finale!
Parasitic Performance at Mad House 27.10 at 19.00, Tiivistämo, Suvilahti
http://www.madhousehelsinki.fi/project-view/karolina-kucia-parasitic-performance-hang-on/

More info about Parasitic project:
http://pa-ra-site.tumblr.com/

Karolina Kucia
My works are performances and organizational experiments in context of art production, collapse of meaning, sanity and power structures.
I like to create paradoxical or parasitical systems of subject-objects. Performer’s is subject-object playing cultural production and politics in condition of precarious labour. I look for moments of disruption. I work with event of lapse, slip and stutter. I like to look through the technical decrease, loosing quality and good-looking face. I like to let those elements govern the process of becoming. I reanimate them back into the an a…a….ar….aar……t work.
I work with what is. Wishes are wishes. Illusions are illusions. Ehh, it takes so slow to look at each thing, see it, understand how does it work and what can it do and put it back in its place. I work with anti-metaphor – rather a joke. I work with stupidity, silliness, shame, awkwardness and confusion. I develop some strange love for little mistakes and social awkwardness as well as for the dirt. They are my ground.

http://karolinakucia.com/

Mörkret

Sari Tervaniemi: Pimeydestä

Sari Tervaniemi
Mörkret
Fotografier
Galleri Huuto Jätkäsaari / Projektrummet

Öppet 7.-9.11. och 15.-30.11
Tue – Sö 12-17

Mörkret berättar om barn som inte förstår ignorerande människor och de känner en sorg som de inte kan namnge. De vaknar svettiga och panikslagna. De frågar: Vad är det som har lämnat sina spår inne i mig? Skyddar någon mig? Förstår någon mig?

Sari Tervaniemi arbetar och bor i Helsingfors. Hon utexaminerades från Slade School Fine Art, London 1999 (MA). Hennes arbeten har visats internationellt pä gallerier bland annat i New York, Mexico City and Barcelona. 2011 höll hon sin senaste privatutställning i Helsingfors pä Finlands Fotografiska Museums Projekt rummet. Hennes kommande verk skall visas på Theredoom i Madrid.

Utställningen har fått stöd av Centret för konstfrämjande

Välkommen

info: Sari Tervaniemi 050591 7339
sari.tervaniemi(at)gmail.com

address:
Galleria Huuto Jätkäsaari / Projekt
Makasiini L3, Tyynenmerenkatu 6
/ Busholmens magasin L3, Stillahavsgatan 6