Emmi Tavela
Tunteet nousee
Kuvat
Yleensä asioiden jatkuvuus maalauksissani on surkeaa.
Nyt olen maalannut sarjan tilallisia teoksia, tavoitellut pysyvää tunnetilaa, joka yhdistää työt toisiinsa.
Aihe ei ole minulle lopulta kovinkaan tärkeä. Se vain muodostaa kehyksen tai rajat, joiden puitteissa maalaan itseni.
Pyrin saamaan kosketuksen siihen maailmaan, joka ei näy, joka tulee tietoisuuteen vasta maalatessa.
En silti halua maalata itseäni ihan auki. Maalaukset ovat minun salaisuuksiani.
Emmi Tavela
p.044 3331391
|
Kalle Turakka Purhonen
A1 - TANSKAN OMAKUVIA
11.4-22.4.2007
Kuvat
Syksyllä 2006 olin kolme kuukautta residenssissä Gaestatelier Hollufgårdissa, Tanskan Odensessa. Itsetutkiskelun tarpeen takia, jätin suunnitelmani ja systeemini Suomeen. Hollufgårdissa oli jostain projektista ylijääneenä valtava pino kiiltävää A1 -kokoista paperia ja omakuvien piirtäminen imaisi minut melkein koko residenssiajaksi.
Aktiivisemmin olen piirtänyt viimeksi kymmenisen vuotta sitten Kuvataideakatemiassa, kun suunnitelmissani oli vielä vahvasti sarjakuvien piirtäminen. Sittemmin koulussa vierailevat Repin- instituutin mestarit ja viimeistään Angoulêmen sarjakuvakoulussa vietetty aika ankarine opettajineen murjoivat ylpeyttäni ja itsetuntoani piirtäjänä. Kun tapahtui vielä pienimuotoinen tajunnanräjähdys nykytaiteen suhteen, niin piirtäminen sai jäädä.
Omakuvieni piirtämisessä on ollut oleellista hitaus ja havaintoon perustaminen. Tällä saralla harjaantumattoman piirtäjän on tieteenkään turha odottaa nopeasti suuria saavutuksia. Itsetutkiskelussa on tärkeää paitsi nöyrtyminen, niin myös olla vajoamatta itsesääliin. Eli akateemisuuden vaatimuksiin ei pidä hyytyä, vaikka omalle piirtäjän luonteelleni täsmällisyyteen pyrkiminen onkin enemmän lopputulosta tukevaa kuin kangistavaa. Lyijykynälläkään hahmoteltu mustepiirtäminen ei salli kauheasti eestaas veivausta, joten tein omakuviini lopulta yhä enemmän luonnoksia. Luonnoksiin suhtauduin omina töinään ja huidoin rennommin. Niissä muutenkin oli oleellisempaa viiva kuin valöörien rakentaminen. Tällainen piirtäminen on minulle mukavaa ja luontevaa, mutta omakuvien suhteen ei mitenkään niin tyydyttävää kuin hitaus. Näköisyys kärsii. Kun tarkastelua ja rakentamista hidastaa kylliksi ei enää pysty kontrolloimaan, että mitä sieltä tulee. Nopeassa, näennäisesti kontrolloimattomammassa työskentelyssä on kuitenkin enemmän ohjaksissa. Ainakin tässä reilun parin kuukauden työskentelyni perspektiivissä. Näkemyksiini omakuvista on vaikuttanut paljon vaimoni Pauliina Turakka Purhosen omakuvat, joiden valmistumista olen seurannut Akatemiasta asti.
Oli kiva piirtää. Saas nähdä, että koska taas. Kiitoksia ja terveisiä Hollufgårdin hyville tyypeille.
p.040 0909757 kalle.purhonen(at)opaksia.inet.fi
|
