Avoinna ti-pe 12 - 18, la-su 12 - 16

suom engl sve

Marja Patrikainen


14.3.-25.3.2007

Kuvat

Teokseni ovat materiaalin ryöpytystä. Maalaukseni pursuavat yli äyräittensä kolmiulotteisten esineitten saattelemana ja installaationi pullistelevat 360 astetta. Käytän massaa ja materiaalista kvantiteettia ohuiden kerrosten ja hentojen esineiden rinnalla etsien liikettä ja runsautta. Teoksissani yhdistyvät tunne häistä, saasteesta, ylellisyydestä, orgaanisesta, ihanuuksista, avaruusromusta ja ällötyksestä. Teokseni ovat tänään.

On tärkeää että teoksella ja esillepanolla kokonaisuutena on hyvä rytmi. Teokseni ovat kuin morsetusta, jonka merkkeinä ovat vaikka pallo, kurkku, pyyhkäisy, ruusu, keppi, tunne, hile, roska ja pilli. Abstrakti esitystapa on minulle tärkeä, sillä siinä muodot pelkistyvät olennaiseensa ja katsotaan riisutumpaa rytmiä kun esittävyys ei ole häiritsemässä ja luomassa merkityksiä. Minua kiehtoo kuinka valmisesine menettää merkityksensä vahvan abstraktion vieressä. Silti esittävyyden merkitys on tärkeää, mutta on mielenkiintoista laittaa merkitys ikään kuin päälle ja pois. Käytän taiteessani molempia ilmaisumuotoja erillään ja erilaisina fuusioina.

Lisätietoja: Marja Patrikainen marjapatrikainen(at)gmail.com, +358 443362752

 

 

Tatu Tuominen

Valon säteiden tie minut muistoihin vie

14.3.-25.3.2007

Kuvat

Otan pokkarikameralla vuodessa satoja näppäilykuvia, joista jotkut ovat heti kiihkeän nostalgiani kohteena. Kuvaa katsellessani tiedän pelastaneeni hetken unohdukselta, mutta myös menettäneeni sen peruuttamattomasti. Kuten Laila Kinnunen laulaa: “Valon säteiden tie minut muistoihin vie”. Tunne on suloisenkarvas.

Töitteni lähtökohtana ovat kotialbumin kuvat. Irrallisina ne saattavat näyttää merkityksettömiltä, mutta valitsemalla tiettyjä kuvia albumiin rakennamme elämästämme mielekästä tarinaa toisiaan seuraavien erillisten kokemusten sijaan. Valokuva-albumimme kertoo elämästämme sellaisena kuin haluamme sen itse nähdä tai muiden sen näkevän.

Näyttelyssäni en kuitenkaan esitä näppäilykuvia vaan tulkintani niistä. Yritän vangita jotakin tallentuneen pysäytetyn hetken luonteesta. Maalaan, veistän, sumutan, viillän, liimaan ja valan. Työskentelyn kuluessa kuvien sisältö ja merkitykset muuttuvat.

Uusien tekniikoiden kehittäminen on mielestäni palkitsevaa. Yhdistän tuhansia vuosia vanhan paperileikkauksen tämän ajan tarjoamiin tekniikoihin. Käytän luonnostelussa digitaalista kuvankäsittelyä, maalaan spraymaaleilla ja upotan paperileikkauksen teolliseen epoksilakkaan.

Kauempaa katsottuna teokseni saattavat muistuttaa valo- tai painokuvaa. Läheltä paljastuu niiden toinen sisältö: materiaalisuus ja käsillä tekemisen jälki. Olen nauttinut liruttaessani kiiltävää lakkaa, viiltäessäni karheaa nepalinpaperia – väkertäessäni ja rakentaessani. Toivoisin, että katsojakin saisi osansa tästä nautinnosta.

Tatu Tuominen, tatu.tuominen(at)kuva.fi, p. 044-263 1028

Tatu Tuominen (s. 1975) on helsinkiläinen viime vuonna
Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija. Tuominen työskentelee maalauksen, valokuvan ja grafiikan parissa.