Kuvat

Näyttelyni ”SYSTEMA TINCTURA”  Galleria Huudossa esittelee prosessisuuntaisia teoksiani, jossa työskentelyni on alkanut valmistamalla väripigmentit ja sideaineet luonnonmateriaaleista.

Teokseen ” Wine Black” sarjasta ”Kevät ” olen valmistanut mustat pigmentit toscanalaisista oliivipuun oksista ja viiniköynnöksestä. Nuotiolla hiillostamalla tehdyillä mustilla värisävyillä olen maalannut teoksen ruudukot. ”Väriniitty” sarjasta ”Kevät” väripigmentit ovat kuvassa esiintyvistä kasveista, myös lentäneinä rivimuodostelmaan teoksen ylälaitaan. ”Kevät” teossarjassa viittaan Sandro Botticelli ”Primavera - Kevät” maalaukseen, esittämällä tummassa taustassa oman aikamme kasveja ja värisävyjä niistä. Mitkä kasvit ovat hävinneet toscanalaisesta maisemasta sitten varhaisrenessanssin ajan? En tiedä. Samaa pohdin omissa teoksissani: mitkä kasvit tai väripigmentit maisemassamme säilyvät?

”Kauneudensilmä - Skönhetsöga” videoteoksessa keltaisen kukan terälehtien muutos punaisiin värisävyihin kertoo työprosessista, jossa kukasta saatava punainen pigmentti tulee vähitellen esiin.

Kiitän Suomen Kulttuurirahastoa, Varsinais-Suomen taidetoimikuntaa ja  Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiötä tuesta.

Tervetuloa avajaisiin tiistaina 29.4.2008 klo 18-20.

Lisätietoja: Katja Syrjä puh. +358 400 448 049
katjamarika@luukku.com

Kuvat

On aika ryhtyä ns. oikeisiin töihin. Niihin, joihin kukaan ei ole meitä koskaan ironisesti kehoittanut. Sellaisiin, joihin yhteiskunta, sukulaiset ja lähipiiri eivät meitä hellästi mutta määrätietoisesti aika ajoin pyri ohjaamaan. Siihen johonkin, millä kullekin todella on merkitystä. Paikkaan, jossa totaalinen pakko yhtyy absoluuttiseen vapauteen. Sinne, missä yksilö ei suostu latistamaan olemassaoloaan ketjuksi yrityksiä täyttää itseensä kohdistuvia ulkoisia odotuksia.

Tai jotain.

Esitän nyt lähes sadasta osasesta koostuvan näyttelykokonaisuuden ja mietin, mitä sen hyväksi pitäisi tehdä. Mihin lehdistötiedotteeksi nimettyä julkista tilaa pitäisi käyttää? Pitäisikö siinä kertoa jotakin näyttelyn töistä? Olisiko tarpeen esitellä teknisiä faktoja, luetella materiaalisia ulottuvuuksia ja kuvailla valmistusprosessia? Kertaisiko lähtökohtia ja tarkoitusperiä, kirjoittaisiko lähestymistavasta, jopa metodista? Väittäisikö tutkivansa töillään jotakin, vai ilmoittaisiko vain, millä palikoilla on leikitty. Puhuisiko töiden kerronnallisista elementeistä vai kertoisiko puhuvansa jostakin tietystä positiosta johonkin tiettyyn asiaan. Olisiko puolesta vai vastaan, vai pyrkisikö vain herättämään keskustelua? Sanoisiko etsivänsä jotakin, vai puhuisiko jo löytämisestä? Mihin kohtaan ns. taidekenttää olisi hyvä asettua, ja mihin asentoon? Minkä tradition jatkajaksi tai murtajaksi sopisi parhaiten? Olisiko kryptinen taidehistoriallinen viittaus päivänpoliittista kommenttia varmempi siirto? Voisiko olla teoreettisella tasolla katu-uskottava? Vai pitäisikö merkitysten antajaksi avata koko konteksti? Esittää pala elämää kertomuksena tai sairaskertomuksena, jonka sisältä nyt esitettävät teokset ovat saapuneet. Saako viihdearvon nimissä valehdella, tai hieman oikaista ns. korkeamman päämäärän vuoksi? Tuhoaako vastaus suurimman osan kysymyksen potentiaalista?

Ihan sama.

Oli taktinen muodostelmasi kuinka harkittu tahansa, lopulta kuitenkin jonkin viattoman sivulauseen tehtäväksi jää olla se näkökulma, jonka läpi työtäsi arvioidaan. Tai sitten katsoja tekee reippaasti osuutensa, ja kaiken tiedottamisen turhaksi.

Kiitos.

Tervetuloa avajaisiin tiistaina 29.4.2008 klo 18-20
t: Sami Pennanen
040-7617904
sampen@welho.com
http://www.phinnweb.org/USO/