Kuvat
Lähteellä
Sua lähde kaunis katselen,
likellä vettäsi.
Kuin pilven varjot vaeltavat
kuvastimessasi.
Kas tuoll' on pilvi loistava,
ihana kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan,
hyvästi varjoinen.
Mä näitä nähden aattelen
mun omaa sieluain.
Niin moni pilvi kultainen
noin senkin jätti vain.
(Runoelmia, 1830. Suomentanut Elias Lönnrot.)
Luen yleensä runoja vain rakastuneena. Vanhasta puhkikuluneesta runosta voi yllättäen löytyä edelleen kirkkaan käyttökelpoinen avain kuvaamaan tässä hetkessä olevia asioita. J.L.Runebergin Dikter II-kokoelmasta vuodelta 1833 peräisin olevassa runossa Lähteellä klassistista on muodon puhtaus ja harmonia. Runossa kuvaus luonnonmaisemasta avautuu sielunmaiseman kuvaukseksi, runon minän samaistuessa lähteeseen ja pilvenhattaroiden symboloidessa merkityksellisiä kohtaamisia.
Galleria Huudon näyttelyssä haluan tuoda esiin polkuja, jotka johtavat läsnäolon hetkiin, jolloin ajantaju katoaa. Miten huikaiseva ajattomuuden kokemus säkenöivästä voimasta voi ilmentyä arkipäiväisimpienkin touhujen keskellä, tiskatessa tai vaikkapa kaupan kassajonossa. Olisiko niin, että kaikille meistä on koko ajan avoinna Shangri-Lan salaisen puutarhan portit?
Millainen on sinun polkusi tietoisuuden lähteeseen, onko se umpeen kasvanutta ryteikköä vai leveäksi tallattu?
