Kuvia

videoinstallaatio
äänisuunnittelu: Enrique Bernacchini

Taiteelliset audiovisuaaliset projektini liittyvät tunteeseen,
etten ole koskaan kuulunut joukkoon. Osa tästä teemasta näkyy töissäni visuaalisesti, tekstuaalisesti tai joskus abstraktina piirtona. Esimerkkeinä aiheesta ovat aika ja ennustettavuus, vastustus ja ihmisvartalon muodot (muisti, iho ym.), juurettomuus, siirtolaisuus, eksoottisuus jne. Aikaisemmissa töissäni käytin Suomea saavuttamattoman paikan symbolina mm. teoksessa ”Mujuu no Hito” (Japani, 2004), jonka osana
on kuvitteellinen ”Human Museum of Helsinki”.

Kun nyt olen Suomessa, en pystyisi tekemään teosta Suomesta, koska ajan vähyyden vuoksi tekisin vääriä päätelmiä uudesta kulttuurista tai tulkintani olisi liian pinnallinen. Suomi on yksi juurettomuuteni tunnistamisen symboleista, sillä vuonna 1989 ollessani Alaskassa opin suomenruotsalaiselta ystävältäni uusia sanoja omalle juurettomuuden tunteelleni, joka johtuu luultavasti omasta sekalaisesta kulttuurisesta ja etnisestä taustastani. Nyt työskentelen Suomessa käsitellen näitä
juurettomuuden tunteita, joita luullakseni meillä kaikilla on, mutta jotka tulevat esiin erilaisina ja eri laajuudessa. Entä mikä suhde tällä kaikella on töihini? Minusta on hauskaa luoda tunteille ja muistoille mahdottomia paikkoja, joilla ei ole nimeä eikä sijaintia.

Valkoinen väri (enimmäkseen valon muodossa) edustaa jonkin uuden levittämää kirkkautta ja sitä kuinka tuntematon paikka uusine asioineen kuluttaa havaintokykymme loppuun juuri kun todella haluaisimme nähdä. Tämä videotyö rekonstruoi paikan ja henkilön: valkoinen, anonyymi, turvallinen, kylmä, puhdas, aistillinen ja lapsellinen samaan aikaan. Jotkut ainekset esiintyvät yhä uudestaan: valkoiset munat ja helmenväriset turkikset, hauraat esi-isiltä perityt symbolit, jotka tuhoutuvat videolla. Vastapainona on aina valkea iho, vesi ja steriili ympäristö. Puhtaus viittaa tiettyyn rituaaliin odotettaessa jotain määrittelemätöntä. Suola ja luut ovat valkoisen värin brutaaleja aineellistumia.

Marcia Vaitsman, kuvataiteilija

Tämän työn musiikki-/äänitoteutuksen pääajatus oli synkronoida ääni ja kuvat lähes luonnollisella tavalla. Tämä tarkoittaa tässä tapauksessa että luonnollista synkronismia ei käytetty. Koska lähtökohtana ovat videojaksot ja niiden heterogeenisyys, käytän suoraa ääntä (konstruoitua tai ei) lisäten mukaan muutamia alkuperäissävellyksiä, jotka luonnollisten äänten päälle lisättynä synnyttävät etäisyyttä ja sensorista yhtenäisyyttä
visuaalisten jaksojen välille.

Enrique Bernacchini, säveltäjä / äänisuunnittelija

Marcia Vaitsman työskentelee HIAP-taiteilijaresidenssissä loka-joulukuussa 2006 osana UNESCO-Aschberg-stipendiaattiohjelmaa. Näyttely toteutetaan Academy of Media Arts of Colognen (KHM) ja Galleria Huudon ystävällisellä avustuksella.

Lisätietoa: www.khm.de/~marcia