Bilder
Yksi mahdollinen tapa kokea näyttelyni on astua siihen sisään kuin tulevaisuuden dioraamaan. Kuva luonnosta on ihmisen muovaama, elollinen kasvaa teolliselle pinnalle.
Muisto elävästä on yksinkertaistunut ja hienovaraisesti vääristynyt.
Mennyttä ja kadonnutta jäljennetään hatarien mielikuvien varassa.
Vanhan haju on peitetty terälehdin,
En ung svan gjord av gamla tröjor står ensam i galleri, utan sällskap, utan syn eller skicklighet att röra sig utan hjälp.
Det öde bordet växer nytt som en skugga av sig själv.
Utställningsrummet kan vara ett framtidens diorama av det förflutna, en snedvriden illusion av en främmande plats.
Luktet av det gamla gömd under kronblad,
You can enter my exhibition like you can enter the pure and poetic Finnish landscape.
Nature stays still, stabile and silent. One can almost feel the cold summer morning mist or burn-beaten lands' smoke surround the abandoned artifacts. Forms of the objects are simplified, unnecessary is destroyed.
Woolen hooper gets its cover from old winterjackets which are not needed anymore. The one that remains whole is covered by embroidered petals,
Avajaiset / Vernissage 1. 4. 2008 klo 18 - 20, Tervetuloa!
Kiitos, Nina Pätilälle kuvista ja hiuksista, musta parvi on sinun,
Mari, Riikka, Ulla ja Äiti Halonen, Nina Rantala, Emma, Kalle, Juha Puikkonen (sahasta), Jenni ja Jukka, Antti
045 630 2052, paavohalonen at gmail.com
